Miksi Nelikenttää tarvitaan?


Pohjimmiltaan Nelikentän viesti on yksinkertaisesti älä aiheuta haittaa muille. Periaatteessa kutakuinkin samaa viestiä ovat toistaneet monet uskonnot ja ideologiat maailman sivu. Samaa viestiä opettavat eri muodoissa kaikki vanhemmat lapsilleen pienestä pitäen, eikä oikeastaan kukaan terve, normaali ihminen ole siitä eri mieltä. Haitan aiheuttamista muille ei pidetä yleisesti hyväksyttävänä ja lähes kaikille se on myös henkilökohtaisella tasolla jopa vastenmielistä.

Miksi siis tarvittaisiin taas uusi aate, joka sanoo samaa kuin kaikki muutkin ja jota oikeastaan kukaan ei edes kiellä?

Vastaus on yhtä yksinkertainen kuin itse periaatekin. Nelikenttää tarvitaan, koska tätä yksinkertaista sääntöä ei käytännössä juuri noudateta. Haitan aiheuttaminen muille on jokapäiväistä käytännön arkea.

Yksilötasolla se on toki harvinaisempaa, sillä suurin osa ihmisistä on kuin onkin täysin kunnollisia, vastuuntuntoisia, toisia kunnioittavia, lyhyesti sanottuna hyviä ihmisiä. Hyvin harva ihminen haluaa arjessa aiheuttaa toiselle haittaa, koska lähes jokainen pitää sitä vääränä ja lähes aina se tuntuu myös tekijälleen pahalta. Rikolliset ovat toki oma lukunsa, jota käsitellään toisaalla erikseen.

Valitettavasti vanhan sananparren mukaisesti joukossa tyhmyys tiivistyy. Joukkotasolla emme aina noudatakaan ehdotonta kieltoa olla aiheuttamatta toisille haittaa, vaan muun muassa erilaiset utilitaristiset tulkinnat vetävät pidemmän korren. Toisin sanoen, haitan aiheuttaminen yksille usein hyväksytäänkin, jos sillä tavalla voidaan kuvitella tuotettavan toisille enemmän hyötyä ja saavutettavan joukkotasolla positiivinen hyödyn nettomuutos. Erityisen yleistä tämä ajattelu on valtioiden toiminnassa ja poliittisessa päätöksenteossa, joissa demokraattisten päätösten katsotaan lähtökohtaisesti olevan hyviä, vaikka ne tapahtuisivatkin kulloisenkin vähemmistön kustannuksella. Lukuisia poliittisia tavoitteita ja päätöksiä pidetään vaikutuksiltaan niin hyödyllisinä, että ne on niiden kannattajien mielestä oikeutettua pakottaa kaikille, myös erimielisille ja niistä haittaa kokeville.

Nelikenttäläisyys astuu kuvaan juuri tässä. Nelikenttäläinen on ajattelussaan ehdoton, jopa mustavalkoinen. Muille ei yksinkertaisesti saa aiheuttaa mitään haittaa. Mikään tavoite ei ole niin tärkeä, että se oikeuttaisi haitan aiheuttamisen muille ja johdonmukaisesti tämä koskee myös nelikenttäläisyyden itsensä edistämistä.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että nelikenttäläisyys on antidemokraattinen, jopa anarkistinen liike, kieltäen ihmisiä haittaavan ja pakottavan demokraattisen päätöksenteon ja koko valtion olemassaolon oikeutuksen.

Tämä ehdottomuus on luonnollisesti vaikea pala suurelle osalle ihmisistä. Lähes jokainen olisi todennäköisesti kovan paikan tullen valmis luopumaan suuresta osasta valtioiden tehtävistä, mutta jokaisella on yksi tai enintään muutama viimeinen oljenkorsi, jotka heidän mielestään oikeuttavat valtion olemassaolon ja muiden pakottamisen omaan tahtoon. Moni on myös valmis hyväksymään muiden ajamat itselleen epämieluisat poliittiset lopputulokset, jotta voi varmistaa omien viimeisten oljenkorsiensa toteutumisen. Nämä viimeiset oljenkorret usein määrittelevät koko henkilön poliittisen ideologian. Yksille se on julkinen terveydenhuolto, toisille peruskoulutus, kolmansille poliisi- ja oikeuslaitos, neljänsille maanpuolustus, viidensille itseä miellyttävien sosiaalisten normien pakottaminen muille, kuudensille ympäristöarvot, ja lopuille jotain muuta ja/tai jokin edellisten yhdistelmä.

Nelikenttäläiselle edes mikään näistä hyvin perustavanlaatuisista asioista, jotka voivat toisinaan olla jopa sinänsä objektiivisesti hyviä, ei ole oikeutettu syy aiheuttaa haittaa muille, koska mitään oikeutettua syytä siihen ei voi olla olemassa.

Nelikenttäläisyys ei kuitenkaan halua pysäyttää yhteiskuntaa ja estää muun muassa edellämainittujen tavoitteiden toteuttamista. Niiden ja monien muiden tavoitteiden saavuttamiseen on vain löydettävä sellaiset keinot, jotka eivät aiheuta haittaa muille, ja tähän on tosiasiallisesti lukuisia mahdollisuuksia, joista tärkeimmät ovat haittojen kompensointi sopimalla, kannustus ulkoishyötyjen tuottamiseen ja muiden parvien suostuttelu.

Ensinnäkin, on aivan ilmeistä, että jos teosta aiheutuva haitta voidaan etukäteen hyötyjien ja kärsijöiden keskenään yhdessä sopimalla tavalla kompensoida kärsijöille siten, että kärsijöiden kompensaationa saama hyöty saavuttaa tai ylittää heidän kokemansa haitan, niin kysymyksessä ei ole enää haitan aiheuttaminen ja asiassa voidaan edetä, kunhan sopimusta noudatetaan.

Toisekseen, ulkoishyötyjen tuottaminen on avainasemassa laajempien yhteiskunnallisten tavoitteiden ja vaikutusten saavuttamisessa. Ulkoishyötyjä ei pitäisi ajatella vapaamatkustajan ongelmana, kuten nykyisin valitettavan usein ajatellaan, vaan vastikkeettomana hyvän tuottamisena muille, joka toimii myös vastavuoroisesti eli muiden tuottamat ulkoishyödyt koituvat monesti eduksi myös itselle.

Konkreettinen esimerkki on maanpuolustus, jonka alueella olevien siitä suurimpien hyötyjien kannattaa järjestää itselleen, mutta josta koituu ulkoishyötyjä myös alueen muille asukkaille ja yrityksille. Sen sijaan, että maanpuolustuksen tuottajat pyrkisivät pakottamaan ulkoishyötyjen saajat osallistumaan kustannuksiin, nelikenttäläisyyden hengessä ne pidättäytyisivät pakottamisesta ja sen sijaan olisivat ylpeitä tuottamastaan ulkoishyödystä. Luonnollisesti ne myös jyvittäisivät kustannukset omiin hintoihinsa. Vastavuoroisesti maanpuolustuksesta ulkoishyötyjä saavat tahot voivat siitä säästyneillä varoillaan tuottaa itselleen jotain muuta sellaista hyötyä, josta voi edelleen koitua ulkoishyötyjä muille, myös maanpuolustuksen kustantaville, kuten vaikkapa ympäristön hyvinvointia parantavia asioita.

Kolmanneksi, muiden parvien (eli yritysten, järjestöjen, muiden ihmisryhmien) suostuttelu ja vakuuttaminen toimimaan omien periaatteiden mukaisesti on myönteinen tapa johtaa positiivista muutosta ilman tarvetta pakottaa muita toimimaan oman tahtonsa mukaisesti. Tämä on myös se tapa, jolla nelikenttäläisten parvi pyrkii edistämään nelikenttäläistä ajattelutapaa, eli vakuutetaan muut toimijat Nelikentän hyödyistä siinä määrin, että myös ne toimivat aiheuttamatta haittaa muille, vaikka nelikenttäläisyys itsessään ei olisi muiden parvien toiminnan tai ajattelun ytimessä. Parviajattelusta kerrotaan lisää toisaalla.

Näillä ja muilla tavoin nelikenttäläisyys mahdollistaa lopputulosten äärimmäisen kirjon siten, että kaikki mahdolliset lopputulokset jakavat yhteisenä piirteenä sen, etteivät ne aiheuta haittaa muille. Nelikenttäläiset ajattelevat, että kaikki tavoitteet, jotka ovat tarpeeksi arvokkaita tavoiteltaviksi, on mahdollista saavuttaa ilman tarvetta aiheuttaa muille haittaa, ja jos jokin tavoite ei ole mahdollinen ilman muiden haittaamista, niin se ei ole tarpeeksi arvokas eikä sen ei siten pidäkään olla mahdollista. Kun mahdollisia lopputuloksia rajoitetaan vain ja ainoastaan muille koituvan haitan ehdottomalla kiellolla, voimme siitä seuraavan valtavan mahdollisuuksien kirjon sekä vastavuoroisten ulkoishyötyjen kautta saavuttaa paitsi yksilölliseti myös kollektiivisesti parhaimmat mahdolliset lopputulokset.

,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *