Nelikentällä (engl. fourfold table, 2×2 matrix) tarkoitetaan yleensä mitä tahansa neljästä kentästä tai kahdesta sarakkeesta ja rivistä muodostuvaa esitystä, jolla visualisoidaan asioiden jakoa neljään ominaisuuteen tai kahteen akseliin. Nelikenttäläisyyden ytimessä oleva Nelikenttä käyttää tätä tuttua esitystapaa moraalisen kompassin eli helpon oikean ja väärän erottelun konkretisointiin.
Nelikentän tarkoituksena on toimia nopeana ohjenuorana kaikissa elämäntilanteissa siitä onko jokin suunniteltu teko tai toimi oikein vai väärin. Nelikenttä korostaa erityisesti muille aiheutetun haitan vääryyttä, ja olisi periaatteessa supistettavissa kyseiseen yhteen kenttään, mutta yhtä tärkeää on korostaa muille tuotetun hyödyn ehdotonta oikeellisuutta.
Nelikenttä muodostuu minä ja muut -sarakkeista sekä hyöty ja haitta -riveistä. Jos suunnittelemasi teko tuottaa hyötyä sinulle, tee se. Jos siitä on hyötyä muille, ehdottomasti tee se. Mutta jos siitä on muille mitään haittaa, on sen tekemistä pidettävä moraalisesti vääränä. Jos haittaa on vain itsellesi, kuten esimerkiksi päihteillä voi olla, tee tai käytä harkiten, vastuullisesti, tai pyri välttämään kokonaan.
Nelikenttää hyödynnettäessä on tärkeää määritellä tarkasti mitä on haitta, sillä huonon määritelmän käyttö voisi johtaa hyvinkin absurdeihin ja tosiasiallisesti haitallisiin ja moraalittomiin tuloksiin. Nelikenttäläisyydessä haitta määritellään miksi tahansa teon seuraukseksi, johon jokin tai jotkut teon vaikutusten osapuolet eivät suostu vapaaehtoisesti, jos kyseiset osapuolet itse noudattavat samaa ohjenuoraa omista teoistaan päättämiseen. Lähtökohtaisesti oletamme, että muut noudattavat Nelikenttää myös, vaikka eivät sitä välttämättä vielä edes tuntisi.
Kun muistamme, että teko voi yht’aikaisesti kuulua useampaan kenttään – esimerkiksi uhrautumalla toisen puolesta voi tuottaa hyötyä toiselle ja haittaa itselle – ja että tekokokonaisuutta eri tavoin muokkaamalla – esimerkiksi kompensoimalla haittoja korvauksilla tai muilla keinoilla – teon sijaintia Nelikentässä voi muuttaa, niin saamme käyttöömme joustavan apuvälineen jokapäiväiseen niin ammatilliseen kuin arkiseen päätöksentekoon ja valintoihin.
Esimerkkitoimi, jota tässä kutsumme skenaarioksi A, voisi olla vaikkapa teollisuuslaitoksen perustaminen omalle tontille, josta odotettavasti seuraisi sekä hyötyä itselle (ja muille tuotteiden ja palveluiden muodossa, mikä on jätetty tässä huomiotta) että haittaa naapureille esimerkiksi melun, hajun ja saasteiden muodossa. Koska naapurit eivät vapaaehtoisesti halua kärsiä syntyvistä haitoista, Nelikentässä skenaario A sijoittuu sekä omaan hyötyyn että muiden haittaan, eikä ole näin ollen moraalisesti sallittu.Yksi tapa muuttaa skenaarion A tilannetta on omalla kustannuksella – eli itselle harkittua haittaa aiheuttaen – torjua ja kompensoida muille aiheutettava haitta siten, että haittaa ei enää muodostu tai jäljelle jäävä haitta korvataan kärsijöille niin hyvin, että he vapaaehtoisesti valitsevat korvauksen. Tässä skenaariossa B tekoa ei enää torjunnan ja korvausten vuoksi pidetä haitallisena vaan vapaaehtoisen korvausten vastaanottamisen myötä siitä on jopa hyötyä muille ja teko muuttuu moraalisesti oikeaksi.Toinen – ja todennäköisesti yleisempi – tapa päästä samaan lopputulokseen on rajoittaa hankkeesta saatavia hyötyjä tai käyttää niitä haittojen torjuntaan ja kompensointiin, jolloin skenaarion C mukaisesti hyöty on pienempi ja jakautuu itselle sekä muille, mutta vastentahtoisia haittoja ei synny yhdellekään osapuolelle. Myös tällöin teko muuttuu molemminpuolin vapaaehtoisen torjunnan ja kompensaation kautta moraalisesti sallituksi.
