Nelikenttäläisyys on moraalinen katsantosuuntaus, jonka kannattajat – nelikenttäläiset – uskovat, että ainoa tekoja rajoittava moraalinen mittari on niiden muille aiheuttama haitta, siten että yksinkertaisesti muille ei saa aiheuttaa mitään sellaista haittaa, jota nämä eivät vapaaehtoisesti halua ottaa vastaan.

Mitä on haitta?
Oikea ja tarkka haitan määritelmä on ensiarvoisen tärkeää sekä nelikenttäläisyyden ymmärtämiseksi ja omaksumiseksi sekä Nelikentän hyödyntämiseksi.
Nelikenttäläisyydessä haitta määritellään miksi tahansa jonkin teon sellaiseksi seuraukseksi, jota osa tai kaikki teon vaikutuspiirissä olevista samaa moraalikäsitystä noudattavista ja kunnioittavista ihmisistä ei halua ottaa vapaaehtoisesti vastaan. Jos emme tiedä muiden ihmisten moraalista kantaa, lähtökohtaisesti oletamme aina heidän olevan nelikenttäläisiä. Vaikka osa vaikutuspiirissä olevista ihmisistä vapaaehtoisesti hyväksyisi haitan, muiden – jopa vain yhden ihmisen – vastustus tekee teosta silti haitallisen ja siten sen tekeminen olisi moraalisesti väärin.
Haitan täytyy kuitenkin olla konkreettisesti todennettavissa. Esimerkiksi mielipiteiden ilmaisemisessa on hyvin tavallista, että joku loukkaantuu toisen mielipiteistä ja kokee siten omasta mielestään haittaa, mutta tällaista todentamattomissa olevaa pelkkää väitettä haitasta ei nelikenttäläisyydessä pidetä haittana. Teot ja todisteet ratkaisevat, eivät sanat.
Tyypillisiä haittoja ovat kaikki ihmisten henkeen, terveyteen ja omaisuuteen puuttuvat teot, sekä kaikenlainen pakottaminen tekemään asioita, joita ei itse vapaaehtoisesti tekisi. Nykyisessä maailmassa myös moni laillisista asioista menee tähän kategoriaan, kuten asevelvollisuus ja veronkanto, kuten myös moni lain asettamista rajoituksista, kuten vain enintään itseä haittaavien huumausaineiden käytön kielto.
Rikos ja rangaistus?
Minkä tahansa vastentahtoisen haitan aiheuttamista toiselle tai muille pidetään nelikenttäläisyydessä moraalisesti vääränä ja toteutuessaan voidaan kutsua myös rikokseksi. Mutta jos vastentahtoinen haitan aiheuttaminen toisille on väärin, niin kuinka vääryyksiin ja rikoksiin syyllistyneitä voidaan rankaista?
Juuri tämän vuoksi rajaamme muiden oikeuden olla kohtaamatta haittaa omalta taholtamme vain heihin, jotka noudattavat samaa nelikenttäläistä moraalista linjausta meidän ja muiden suhteen. Lähtökohtaisesti myös oletamme kaikkien muiden olevan nelikenttäläisiä, vaikka he eivät Nelikentästä olisivatkaan kuulleet, sillä useimmat ihmiset ovat todellisuudessa hyviä ja kunnollisia.
Ainoastaan muille ihmisille haittaa aiheuttavilla teoilla (rikoksilla) tai vakaalla pyrkimyksellä sellaisten tekojen tekemiseksi (rikoksen yrityksellä) ihminen voi osoittaa ettei itse kunnioita muiden ihmisten oikeuksia eikä näin ollen ansaitse niitä itsekään.
Näin ollen muille haittoja aiheuttaneeseen henkilöön on moraalisesti oikeutettua kohdistaa haittaa tai pakottamista, kuitenkin Nelikentän hengessä siten, että ensisijainen tavoite ei ole rankaista tai tuottaa vastaavaa haittaa haitantekijälle, vaan ohjata haitantekijä korvaamaan tai kompensoimaan aiheuttamansa haitta siinä mittakaavassa, jonka haittaa kärsineet vapaaehtoisesti sitoutuvat ottamaan vastaan. Haittaa kärsineille on hyveellistä pyrkiä vaatimuksissaan kohtuullisuuteen ja realismiin eikä kostonhimoon, myös vakavimpien rikosten kohdalla. Korvausten ja kompensaation jälkeen synti katsotaan sovitetuksi ja entiseen haitantekijään suhtaudutaan uudelleen lähtökohtaisesti kuten kehen tahansa muuhun nelikenttäläiseen.
Jos sen sijaan joku ymmärtämättömyyttään tai virheellistä (tai valheellista) opetusta vastaanottaneena tekee vähäisiä ja harvoja haittaavia tai pakottavia tekoja, esimerkiksi äänestää demokraattisissa vaaleissa, mutta muuten toimii nelikenttäläisen moraalin mukaisesti, ei hänestä tule ”vapaata riistaa” nelikenttäisille, vaan rangaistuksen tulisi aina olla kohtuullisessa suhteessa itse tekoon ja sen aiheuttamaan haittaan.
Hyvän korostus
Yhteenvetona nelikenttäläisyyden voi sanoa olevan hyvän korostamista. Suurin osa ihmisistä on hyviä ja kunnollisia, ja he kohtelevat toisiaan lähtökohtaisesti nelikenttäläisen moraalin mukaisesti, vaikka eivät sen olemassaoloa sillä nimellä tuntisikaan. Opettavathan vanhemmat lapsilleen kaikkialla maailmassa samaa oppia pienestä pitäen – älä pakota muita, älä aiheuta haittaa muille, mieluummin auta ja tee hyvää – ja samaa periaatetta opettavat lähes kaikki uskonnotkin, esimerkiksi kultaisen säännön tai muun vastaavan opinkappaleen muodossa.
Nelikenttäläinen siis pitää kaikkia muita ihmisiä niinikään nelikenttäläisinä, elleivät nämä sitten itse teoillaan todista jotain muuta. Kaikessa toiminnassaan nelikenttäläinen kieltäytyy aiheuttamasta haittaa muille ja päinvastoin pyrkii tuottamaan hyvää ja hyötyä niin muille kuin itselleenkin.
Nelikenttäläiseksi tunnustautuva pyrkii lisäksi muuttamaan yhteiskuntaa sellaiseksi, että haittaa ja pakottamista aiheuttavat instituutiot puretaan tai muutetaan vapaaehtoisuuteen perustuviksi.
Nelikenttäläisen keinovalikoimaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi eivät kuitenkaan kuulu pakottamiseen ja väkivaltaan perustuvat välineet, kuten esimerkiksi demokraattinen prosessi tai aseellinen vallankumous, vaan muiden muassa opettaminen, valistaminen, suostuttelu, kaupankäynti ja vaihtoehtojen tuottaminen ja tarjoaminen.
Nelikenttäläiset uskovatkin erilaisten teknologisten edistysaskeleiden olevan avainasemassa kollektivististen ja pakottavien instituutioiden purkamisessa, tarpeettomiksi tekemisessä sekä syrjäyttämisessä.
Kohti suuruutta
Nelikenttäläiset siis uskovat hyvään, ja siihen että hyvän tekemisestä seuraa lisää hyvää sekä lopulta suurenmoista hyvää ja suoranaista suuruutta.
Kun rajaamme käytettävissä olevista valinnoistamme, teoistamme ja ratkaisuistamme pois ainoastaan ne, jotka aiheuttaisivat haittaa tai pakottamista muille, niin pidämme samalla avoinna mahdollisimman paljon erilaisia mahdollisuuksia erilaisille tulevaisuuksille, joille on yhteistä pyrkimys hyvään ja kielto tuottaa haittaa muille.
Monet näistä mahdollisista tulevaisuuksista sisältävät sanoinkuvaamatonta suuruutta, jollaista kohti ihmiskunnan tulee nelikenttäläisten mielestä pyrkiä.
Voimme poistaa maailmasta tarpeettoman kurjuuden ja kärsimyksen sekä sairaudet, voimme antaa aivan jokaiselle mahdollisuuden osallistua yhteiskuntaan omalla tavallaan, voimme kohdella ympäristöä ja eläimiä mahdollisimman paljon samalla kunnioituksella kuin kanssaihmisiämmekin, ja voimme viedä ihmiskunnan ja elämän muille planeetoille niin nykyisessä kuin muissakin aurinkokunnissa. Kauneimmillaan voimme olla osa ratkaisua koko universumin pelastamisessa.